Koirapuistoa ja syksy.

Ollaan tässä nyt parina päivänä koirapuistoiltu, ja tavattu rotukavereista ihanat blenheim Brii ja ruby Inna. Muitakin rotuja siinä pyöri, ja hauska oli tavata niitäkin. Puistoon tuli myös 10-kuukautinen staffi, ja silloin oli pakko nostaa Mytty syliin. Sen mörssärin ei olis tarvinnut kuin kerran hipaista Myttyä, ja siinä olis ollut henki pois. Hieman isompana voivat sitten leikkiä kyllä :)

Mytty oli kyllä hirveän rohkea puistossa. Ihan ihmetyttää miten tollanen 12-viikkonen uskaltaa hyökätä kahdella jalalla ns. kynnet tanassa suoraan isomman kaverin naamaan. Mutta toisaalta, kyllä se nyt on ollut täällä yli kuukauden jo tiedossa, että melkoinen hirviö toi kakara onkin! Täytyis nyt vaan ahkerasti vierailla tuolla, toivottavasti saatais paljon muitakin cavoja mukaan. Haluan, että Mytystä tulee kuitenkin mahdollisimman rohkea, ehkä se helpottais ton Nellinkin elämää. Olis tollanen pikkusiskoveljentytär joka suojelis ;)

Sain muuten tänään Mytyn pissaamaan ekaa kertaa ulos varmaan viikkoon! Ollaan päivittäin ulkoiltu monta, monta tuntia putkeen ja mitään ei lirise. Kotona tuo sitten oikeen tärisee eteisessä kun irrotan kaulapantaa ja rynnii sitten suoraan paperille silleen AAAAH - ja pissa vaan sihisee.
Nyt päätin herätessäni lukita Myttasen julmasti häkkiin, sitten painuin itse vessaan, puin, valjastin Nellin ja päästin Mytyn vapaaksi. Painuttiin suoraan ulos ja jee, pissa tuli oikeaan paikkaan! Reissuhan huipentui sitten siihen, että aamukakkakin tuli pihalle :) Oli hieman hieno fiilis, ja tyttö sai mielettömät kehut. Saa nähdä tuleeko loppupäivänä enää mitään, kun tuo ryökäle tuppaa pidättämään ulkona voimiensa edestä, vaikka veis heti ruuan/unen/leikin jälkeen.

Ulkona tavattiin musta ja pystykorvainen 13-vuotias seniorihauva, joka oli aivan ihanasti harmaantunut kuonosta ja tassuista. Nelli haukkui sille muutaman kerran, mutta hiljeni keksin avulla ja lopulta nuuskutteli vanhusta oikein kauniisti. Mytty suhtautui uuteen tyyppiin semmosella lapsen innolla, tosin välillä oli pakko istahtaa ja vähän ujostella. Nelliin olin kyllä tosi tyytyväinen, jokainen tommonen positiivinen kokemus mustien koirien kanssa on aina vaan plussaa.
Loppureissu meni vähän plörinäksi, kun meidän päälle iski joku vuosituhannen syysmyrsky. Ensin alkoi sataa ja tuulla aivan mielettömästi. Tuuli oli jotenkin erityisen pelottava, kun se tuli monesta eri suunnasta yhtä aikaa. Puiston toiselta laidalta nousivat lehdet ilmaan kuin suuri hyökyaalto, sitä katsellessa nousi vähän niskavillat pystyyn. Siinä aaltoa ihmetellessäni huomasin, kuinka mun oikealla puolella lehdet pyörivät kuin pyörremyrskyn kourissa, ja puista alkoi pudota irtonaisia pieniä oksia. Samassa alkoi myös järjetön raekuuro, ja koirat oli ihan sekaisin. Mytty itki ja kirkui maassa ja Nelli reppana yritti vääntää kakkaa samalla kun teki kaikkensa pysyäkseen pystyssä. Mentiin kotiin aika äkäseen, pakko myöntää. Oltiin kaikki kolme litimärkiä kun päästiin sisälle, mutta tätä kai se syksy tulee sit oleen joka päivä...

Nyt nuo tytöt nukkuu, ja mä pällistelen BB:tä. Jei.