keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Hyvää yötä, Emilia-rakas


Olisin tahtonut olla vierelläsi,

hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää.

Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden?


Suurella rakkaudella Jenni, tyttäresi Nelli ja pojantyttäresi Mytty

maanantai 17. marraskuuta 2008

Pitkästä aikaa blah blah.

Hah, näinhän tässä sitten kävi. En oo jaksanu kirjotella yli kuukauteen mitään :D

Mitäs meillä tapahtuis täällä... Mytty kasvaa minkä kerkee. Veikkaan, että pikkuapina painaa jonkun nelisen kiloa nytten. Se on tommonen pitkä ja hoikka ihme tyyppi. Laskin tossa viime yönä, että oliskohan tuo nyt 19 viikkoa vanha.. Vajaan viikon päästä se on asustellut täällä jo kolmisen kuukautta. Toisaalta ihan hirveän lyhyt aika, kun musta tuntuu että tiedän ton kolttoset ja päähänpistot jo viikkoa etukäteen ;)

Tänään on meikäläisen pinnaa koeteltu ihan kunnolla, kun Mytty on ollut jotenkin ihan kauhean villillä päällä.. Se repii ihan kaiken alas mihin vaan ylttyy, ja vois jessus kun tuntuu että se venyy ihan uskomattomiin mittoihin välillä. Se sai jollain ilveellä revittyä mun puhelimenkin alas ja paiskattua sen lattialle, nyt toi liukukansi sitten lonksuu ja varmaan irtoaa pian kokonaan... Näitä päiviä tulee aina sillon tällön kun tuolle ei riitä nuo omat lelut, vaan pitää juosta ympäri kämppää repimässä kenkiä ja narskuttamassa kynnystä, sitten pitää kiusata Nelliä ja syödä vähän sohvaa. Nyt nostin pikkuneidin tonne sänkyyn pallon kanssa, reuhatkoon siellä hetken ja nukahtakoon sitten, niin mäkin saan olla rauhassa. Eikä ole edes huono omatunto :P

Nellille ei kuulu mitään ihmeitä, kovasti tykkää mennä ulkona nyt kun on taas kuivaa ja tänäänkin nautti olostaan ihan silminnähden kun käytiin reilun tunnin kävelyllä. Onneks noi koirat inhoaa itekkin vesisadetta, mä en meinaan jaksais millään mennä niiden kanssa sillon kun on kylmää ja märkään. Tottakai siihen omaan fiilikseen vaikuttaa sekin kun nuo on aivan maassa. Kiva raahata semmosta ~13 kiloa surkeana laahustavaa koiraa perässään... Noh, ehkä toi keli nyt tosta taas rauhottuis hetkeks.

Odotan ensilunta oikeastaan jo aika innolla, ihan vaan siks että kiinnostaa nähä mitä toi Mytty Magdalena siitä tykkää. Toivottavasti sitä tulis edellisvuosien tapaan sitten kerralla kunnolla, tosin sitten tuo pieni ei kyllä pääse eteenpäin :D Tää pimeys on vaan jotenkin niin järkyttävän perseestä, aurinko on tunnin päästä jo laskenut ja sitten ei taas näe yhtään mitään. Nelli tarttis heijastinliivin, pitäis muistaa ostaa. Mytyllähän se jo on.. Kiva kun ostin sille sillon viime kesänä sen talvihaalarin, ni tottakai nappasin sitten mustan kun kelasin että punanenhan meillä on jo. Ei tullut sitten mieleen, että onpa hauska vetää tommoselle nassikalle musta haalari päälle ja viedä se tonne säkkipimeeseen, ei näy vahingossakaan yhtään! No, onneks sen heijastinliivin saa taiteiltua sen haalarin päälle kyllä.

Möh. Oliskohan siinä riittävästi sitten.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Lyhyt synttäriraportti.

Nelli täytti 7.10. kuusi vuotta!

Kai se on hyväksyttävä, että tuo pieni murunen on ihan aikuinen koira jo. Asiaankuuluvasti päivänsankarille tarjoiltiin tietenkin herkullinen synttärikakku, jonka raaka-aineina olivat tänä vuonna yksi tölkki Cesarin Lihaa & Sydäntä, maksamakkaraa, raejuustoa sekä nakkia. Kakku upposi hyvin. Mytty sai myös maistaa kakkua, mutta raejuusto vaikutti maistuvan paremmalta, kuin Cesarin "vettä lihassa".

Lahjaksi Nelli sai kanariisi-tikkuja sekä punaisen kong-pallon, johon tutustutaan tarkemmin huomenna. Tänään neidit on olleet puhki koirapuistoilusta ja matkustamisesta, oltiin nimittäin Hyvinkäällä pari päivää. Harmitti ainoastaan onnitteluiden vähäisyys. Onneksi saatiin terkkuja kuitenkin Mänttän mummulasta ja isiltä kiertuebussista :) Eihän tuo haukku mistään tommosista mitään tajua, mutta kyllä tätä äiskää vähän kirpas kun ei kukaan muu tuon rakkaan päivää muistanut...

Hyvinkäälle nuo kakrut matkustavat jälleen perjantaina. Oon miettinyt, että mitä tuo Mytty tykkää tämmösestä reissulassen elämästä... Pelottaa, että aiheutan pienelle stressiä. Onneksi mitään merkkejä ei ole havaittavissa, pikkarainen matkustaa kuin vanha tekijä.

Jaaha, nyt taitaa olla iltapissin aika ja sitten koko konkkaronkka nukkumaan. Kaisa-täti tulee huomenna kylään ja sitten on taas ilo ylimmillään... Saas nähdä onko Myttanen kasvanut Kaisan silmissä, viimeksi heidän tavatessa tytöllä tais olla ikää huimat 7 viikkoa ja pari päivää :D

maanantai 29. syyskuuta 2008

Pikainen hehkutus!

Selailin tossa cavalierpalstaa, ja nyt näyttää siltä että saatais miitti aikaseks lokakuussa! Jos kaikki osallistujat pääsevät, niin paikalle olisivat tulossa ainakin Nelli, Mytty, Plättä, Meea, Niisku, Brii, Helmi, Lempi, Kaapo ja Kosti -cavalierit! Vitsi oon innoissani, mahtavan paljon heiluvia häntiä siis tiedossa ;)

Ei mulla muuta tähän hätään. Nyt voisin tarjoilla Mytylle ruuan, ja sen jälkeen lähteä tonne ulos vähän seikkaileen.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kynsienleikkuupaskaa.

Voi itku että voi olla vaikeeta leikata tolta pennulta kynsiä... :( Ollaan nyt leikattu kerran viikossa, ja muutaman kerran kahdesti, ja joka kerta menee vaan hankalammaks. Vittu mitä paskaa, että usein leikkaamalla tuo muka oppis oleen lunkisti. Nytkin huus ja kilju niin, että meinas korvat haljeta.. eikä mulla siis ollut kuin sakset kädessä.

Enkä oo muuten leikannut verisuoneen.

Koirapuistoa ja syksy.

Ollaan tässä nyt parina päivänä koirapuistoiltu, ja tavattu rotukavereista ihanat blenheim Brii ja ruby Inna. Muitakin rotuja siinä pyöri, ja hauska oli tavata niitäkin. Puistoon tuli myös 10-kuukautinen staffi, ja silloin oli pakko nostaa Mytty syliin. Sen mörssärin ei olis tarvinnut kuin kerran hipaista Myttyä, ja siinä olis ollut henki pois. Hieman isompana voivat sitten leikkiä kyllä :)

Mytty oli kyllä hirveän rohkea puistossa. Ihan ihmetyttää miten tollanen 12-viikkonen uskaltaa hyökätä kahdella jalalla ns. kynnet tanassa suoraan isomman kaverin naamaan. Mutta toisaalta, kyllä se nyt on ollut täällä yli kuukauden jo tiedossa, että melkoinen hirviö toi kakara onkin! Täytyis nyt vaan ahkerasti vierailla tuolla, toivottavasti saatais paljon muitakin cavoja mukaan. Haluan, että Mytystä tulee kuitenkin mahdollisimman rohkea, ehkä se helpottais ton Nellinkin elämää. Olis tollanen pikkusiskoveljentytär joka suojelis ;)

Sain muuten tänään Mytyn pissaamaan ekaa kertaa ulos varmaan viikkoon! Ollaan päivittäin ulkoiltu monta, monta tuntia putkeen ja mitään ei lirise. Kotona tuo sitten oikeen tärisee eteisessä kun irrotan kaulapantaa ja rynnii sitten suoraan paperille silleen AAAAH - ja pissa vaan sihisee.
Nyt päätin herätessäni lukita Myttasen julmasti häkkiin, sitten painuin itse vessaan, puin, valjastin Nellin ja päästin Mytyn vapaaksi. Painuttiin suoraan ulos ja jee, pissa tuli oikeaan paikkaan! Reissuhan huipentui sitten siihen, että aamukakkakin tuli pihalle :) Oli hieman hieno fiilis, ja tyttö sai mielettömät kehut. Saa nähdä tuleeko loppupäivänä enää mitään, kun tuo ryökäle tuppaa pidättämään ulkona voimiensa edestä, vaikka veis heti ruuan/unen/leikin jälkeen.

Ulkona tavattiin musta ja pystykorvainen 13-vuotias seniorihauva, joka oli aivan ihanasti harmaantunut kuonosta ja tassuista. Nelli haukkui sille muutaman kerran, mutta hiljeni keksin avulla ja lopulta nuuskutteli vanhusta oikein kauniisti. Mytty suhtautui uuteen tyyppiin semmosella lapsen innolla, tosin välillä oli pakko istahtaa ja vähän ujostella. Nelliin olin kyllä tosi tyytyväinen, jokainen tommonen positiivinen kokemus mustien koirien kanssa on aina vaan plussaa.
Loppureissu meni vähän plörinäksi, kun meidän päälle iski joku vuosituhannen syysmyrsky. Ensin alkoi sataa ja tuulla aivan mielettömästi. Tuuli oli jotenkin erityisen pelottava, kun se tuli monesta eri suunnasta yhtä aikaa. Puiston toiselta laidalta nousivat lehdet ilmaan kuin suuri hyökyaalto, sitä katsellessa nousi vähän niskavillat pystyyn. Siinä aaltoa ihmetellessäni huomasin, kuinka mun oikealla puolella lehdet pyörivät kuin pyörremyrskyn kourissa, ja puista alkoi pudota irtonaisia pieniä oksia. Samassa alkoi myös järjetön raekuuro, ja koirat oli ihan sekaisin. Mytty itki ja kirkui maassa ja Nelli reppana yritti vääntää kakkaa samalla kun teki kaikkensa pysyäkseen pystyssä. Mentiin kotiin aika äkäseen, pakko myöntää. Oltiin kaikki kolme litimärkiä kun päästiin sisälle, mutta tätä kai se syksy tulee sit oleen joka päivä...

Nyt nuo tytöt nukkuu, ja mä pällistelen BB:tä. Jei.

torstai 25. syyskuuta 2008

Unissakävelystä

Jep, osa varmaan jo arvas mihin otsikko viittaa.. Meidän vanhempi neiti Nelli on aloittanut taas ton ihme sekoilunsa kesken unien. Kuvio on aina sama, Nelli nukkuu syvää unta, nousee ihan yhtäkkiä, kävelee hyvin määrätietoisesti joko sängyn alle tai johonkin nurkkaan ja aloittaa vimmatun kuopsutuksen. Minä sitten kutsun Nelliä. Kuopsutus lakkaa ja on aivan hiljaista. Kun kutsun Nelliä uudestaan, alkaa aivan jumalaton hännänhakkaaminen ja lopulta se ryömii kolostaan silmät sikkurassa ja aivan unenpöpperössä. Sitten se menee takaisin nukkumaan.

Kertokaa mulle mitä ihmettä toi käyttäytyminen on? :D Se tapahtuu yleensä semmosissa jaksoissa, tyyliin kahden viikon ajan kolmen kuukauden välein tms.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Lenkkiraportin tynkää.

Oliskohan päivityksen aika taas...

Toissapäivänä oltiin Uutelassa metsälenkillä Mimosan ja Suskin kanssa. Voi että Mytty oli onnellinen, kun sai juosta vapaana pitkin poikin. Pikkulikan päätä ei kyllä vauhti huimannut, kun se päästeli yli mättäiden ja kiipeili jokaiselle kannolle mikä vaan parinkymmenen metrin säteellä löyty. Annoin pennun olla irti, se pitää kuitenkin viimeistään Nelliä niin tiukasti silmällä, että hukkumisesta ei oo vaaraa. Mimosalla alkoi just juoksut joten sitä ei voinut laskea irti, eli tasapuolisuuden vuoksi pidettiin sitten Nellikin fleksissä ;) Hyvin se meni noinkin, ja tytöt nautti. Kotona kolmikko sammahti sitten yksi kerrallaan.

Eilen oli luvassa sitten kaupunkilenkki. Ajeltiin ensin sporalla ruttopuistoon, jossa istuttiin ja ihmeteltiin aikamme. Siitä käveltiin Akateemiselle, jossa käytiin vähän kiertelemässä. Sieltä siirryttiin sitten Suomalaiselle. Tavattiin matkalla eräs nainen, joka rakastui Myttyyn ihan täysillä. Hänelläkin on cavalier, kuvien perusteella vielä tosi suloinen semmonen :) Suomalaisessa kierreltyämme käveltiin sitten sinne City-Käytävään/Kaivopihalle Hatun ja Backstreetin kulmalle, jossa Mytty sai lisää ihailevia katseita. Oli niin hauskaa, kun tyttö heitti selälleen leikkimään hihnansa kanssa. Ihmisiä meni ohi kunnon virtoina, mutta pikkuakka ei välittänyt yhtään. Oon vaan niin tyytyväinen, on kannattanut käyttää sitä kaupungilla näin paljon :) Ja tietysti Nellikin on loistava esimerkki, kun se on niin lunki ja hyväkäytöksinen.

No niin, joka tapauksessa. Nyt pitää antaa Mytylle ruoka, ja sitten voisin lähteä käymään Tiketissä. Saavat likat jäädä tällä kertaa kotiin ihan ilman äiskää...

maanantai 22. syyskuuta 2008

Himassa taas!

Päästiinpäs reissuilta takas tänne Helsinkiin. Tytöillä meni reissussa hyvin, ja äiskä sai kärsiä darransa perjantaina ihanasti ilman yhtäkään ympärillä heiluvaa häntää ;)

Kotiin päästessä Nelli heitti samantein sänkyyn pötkölleen ja röhnöttää siellä nyt selällään, ja Myttykin on sammunut tähän tuolin viereen. Vitsi mitkä hepulit se sai kun tultiin kotiin, en oo tollasta rallia nähnyt ihan hetkeen. Olis kiva tietää kuinka monta kilometriä se täällä 32,5 neliössä sai oikeasti taitettua :D Sen jälkeen tulikin sitten uni.

Cavalierpalstalla nuo kaavailevat näemmä jonkinlaista miittiä tähän lähipäiviks. Toivon ihan hirveästi, että saatais jotain sovittua ja että voisin ottaa molemmat tytöt mukaan. Mytyllähän ei ole rokotuksia vielä, mutta en vaan jaksa uskoa että rokotettujen koirien tapaaminen valvotusti ja suunniteltuna altistaisi sen yhtään sen hirveämmille pöpöille, kuin tuolla ojanpohjissa myllääminen ties kenen pissoja haistellen.
Meitä pikkupennun omistajia aina varoitellaan vieraista koirista ja etenkin niistä kamalista koirapuistoista, mutta mielestäni ei se ihan niin mustavalkoista ole. Sanoohan sen järkikin, että on ihan eri asia heittää tollanen rokottamaton kakru keskelle koirapuistoa täysin vieraiden (vieraalla tarkoitan, että en tiedä yhtään ko. koiran taustoja) koirien sekaan, kuin sopia ja tietää, että kenet tavataan ja missä! Kun se toisten koirien tapaaminen olisi nyt niin tärkeääkin. Eikä se koirapuisto niitä pöpöjä sisäänsä sido, kuten jo sanoin, niin samat taudit ne lilluu tuolla lenkkipoluillakin.

Jaaha, nyt tuo skidi näkee unta, itkeskelee meinaan hieman. Säikähdin jo, että rullasin tällä tuolilla sen korvan päälle tai jotain.. En onneksi kuitenkaan.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Iltojen iloa...

V*tun Nelli kävi äsken Mytyn häkissä syömässä sen ruuat! Ikinä aikasemmin se ei oo tuonne mennyt, ja nyt kävi sitten vetelemässä ne parempiin suihin heti kun vauvan (ja mun) silmä vältti. Ai että ottaa päähän tuo tuon varastelu... Olin vielä just laittanu Mytylle uudet safkat, ehtiköhän se raukka saada mitään?

Johan oli "lenkki"...

Lähdettiin tyttösten kanssa ulos, mietin että voitais kävellä vaikka Alppipuistoon tai Töölönlahdelle. Kurvattiin tuohon meidän lähipuistoon tekeen ensin tarpeet (jep, se on meidän tyttöjen vessa...) ja sinne se matka sitten tyssäs. Nelli ei suostunut astumaan nurmikolle koska se oli märkää ja Mytty otti ehkä kymmenen askelta, loi muhun säälittävän katseen ja alkoi itkeä. Puoliväkisin sitten revin Nelliä perässäni ehkä vajaan kilometrin verran, samalla kun pentu elämöi sylissä. Jess.

Saa nyt nähdä saataisko illalla tehtyä lenkki hieman paremmalla menestyksellä. Paree olis, sietokyky on koetuksella jos nuo kaks vaan lorvailee illan himassa, yö menee meinaan sellaseks rallaamiseks sitten... Eli toivottavasti maa kuivuis pikkusen, niin hienohelma ja palelupirkko viitsis edetä pikkusen reippaammin ja pitemmälle. Olis kiva nähdä Helmiäkin pitkästä aikaa, se meinaan meitä ulos kyseli. Se ei ole edes nähnyt Myttyä vielä! Ja Huisku-cavalierinkin kanssa pitäis tapaaminen sopia, jotenkin kyllä vaan tuntuu että se ei välttämättä tapahdu tänään...

Eniveis, huomenna tytöt lähteekin sitten aamupäivästä mummulaan (eli mun äidille) pariks päiväks hoitoon, kun tämä likka vaihtaa keikkavaihteelle... Syynä on suosikkibändini THE WiLDHEARTS, joka saapuu Suomeen! Bileet alkaa jo torstaina, kun bändin laulajan (kyllä, se setä joka mulla on tatuoituna tuohon kyynärvarteen) Ginger vetää Bar Loosessa dj-keikan. Perjantaina bändi heittää keikan Tavastialla, ja mun sydän jytkyttelee jo nyt siihen malliin, että saas nähdä selviänkö sieltä elävänä kotiin. Tai no, kun nyt ensin sais sen dj-keikan alta pois...

Varasin muuten Mytylle rokotusajan tänään. Lokakuun 1. klo 14:15. Hyvä minä, tajusin vasta ajan varattuani, että mullahan on psykiatrille aika klo 13.. Noo, ei auta kuin nipistää siitä istunnosta, jotta ehtii hakea pennun mukaan. Onneks hima on sentään siinä matkan varrella.

Aina on eka kerta...

Tervetuloa! Loin tämän blogin kertoillakseni kahden huiskuhäntäni, cavaliertyttöjen Lumikarhu Nellin ja Lumikarhu Prisellan, eli Mytyn, kuulumisia. Saa nähdä kuinka ahkerasti kirjoittelen, itseni tuntien välillä saattaa olla aika pirun hiljaista :D

Nelli on kohta 6-vuotias, tricolour-värinen ilopilleri. Kotikoiran virkaa toimittava Nelli on asustellut elämänsä aikana Alahärmässä ja Helsingin Vuosaaressa, ja nyt viimeisimmät reilut kaksi vuotta luonani täällä Kalliossa. Yhtä perhettä olemme kuitenkin olleet luovutusiästä asti :)
Nelli on luonteeltaan ennenkaikkea "perhekeskeinen". Se rakastaa omia ihmisiään välillä niin ylitsepursuavasti, että saa pelätä koiran kupsahtavan omaan onnellisuuteensa. Nelli on vauvasta saakka ollut varsinainen kainaloinen, se tunkee peiton alle ja ynisee tyytyväisenä. Aamuisin on ihana herätä äiskän kyljestä kintut kohti kattoa. Vieraat ihmiset otetaan vastaan vapautuneesti häntä vispaten. Kaikki ihmiset ovat aikas ihania :)
Kaiken iloisuutensa vastapainoksi Nellillä on myös arka puoli. Mustat, ja varsinkin mustat pystykorvaiset koirat ovat jotain aivan kamalaa. Nellin reaktio näitä ilmestyksiä kohtaan vaihtelee karmeasta paniikkiräksytyksestä itkunsekaiseen kiljumiseen. Muutenkin Nelli vetäytyy hieman kuoreensa uusien koiratyyppien läheisyydessä, vähän niinkuin omistajansakin ihmisten suhteen. Lienenköhän huono esimerkki... :p

Mytty puolestaan on pienen perheemme uusin tulokas. Tällä hetkellä tytöltä löytyy ikää 10 viikkoa ja viisi päivää, ja värinä on Mytylläkin tricolour. Suomestahan cavoja löytyy neljässä eri värissä, ja mulla on suorastaan hävettävän suuria vaikeuksia päättää minkävärisen luppakorvan tahtoisin, joten trikki oli lopulta ikäänkuin pakkohankinta :D
Mytyn luonteesta voisin sanoa yhtä sun toista, moodi kun tuntuu vaihtuvan vuoroveden ja planeettojen asentojen mukaan. Se mikä on varmaa, on että tältä likalta ei munaa puutu. Tyttö on itsetietoinen, itsepäinen ja kova kuin kivi. Pienet kolinat eivät vauhtia hidasta ja periksi ei anneta. Pikkuipanan huonoimmaksi puoleksi on ehdottomasti sanottava ikävänpuoleiset raivarit, mitkä kakru vetäisee kun se esim. nostetaan syliin ulkona. Siinä sitten kiljahdellaan raivosta ja purraan maanisesti, samalla kun viattoman uhrin veri vaan lentää. En oikein tiedä miten toimisin näiden raivareiden kanssa, tähän mennessä olen vain kieltänyt tiukasti, enkä varsinkaan päästänyt tyttöä pois sylistä.
Mytty on varsinainen wannabe-Tasmanian tuholainen. Se ei ole tähän mennessä saanut vielä mitään hajalle, mutta yritys on kova. Tyttö pyörii lattialla lelujensa kanssa kuin pyörremyrsky, roikkuu kaikkialla mistä saa kiinni ja hyökkäilee kuin kissa konsanaan. Osaa se kyllä rauhoittuakin, eilen tyttö nukahti syliini selälleen kun lauloin sille. Heh, pakkohan ne äidinvaistot on jotenkin kanavoida ;)

Nyt on sitten ensimmäinen merkintä tehtynä. Toivottavasti jaksaisin jatkossakin kirjoitella tytöistä jotain. Omistajan muita tilityksiä voitte lukea salasanan takaa osoitteesta http://jenv.vuodatus.net.