Hyvää yötä, Emilia-rakas

Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää.

Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden?


Suurella rakkaudella Jenni, tyttäresi Nelli ja pojantyttäresi Mytty

Pitkästä aikaa blah blah.

Hah, näinhän tässä sitten kävi. En oo jaksanu kirjotella yli kuukauteen mitään :D

Mitäs meillä tapahtuis täällä... Mytty kasvaa minkä kerkee. Veikkaan, että pikkuapina painaa jonkun nelisen kiloa nytten. Se on tommonen pitkä ja hoikka ihme tyyppi. Laskin tossa viime yönä, että oliskohan tuo nyt 19 viikkoa vanha.. Vajaan viikon päästä se on asustellut täällä jo kolmisen kuukautta. Toisaalta ihan hirveän lyhyt aika, kun musta tuntuu että tiedän ton kolttoset ja päähänpistot jo viikkoa etukäteen ;)

Tänään on meikäläisen pinnaa koeteltu ihan kunnolla, kun Mytty on ollut jotenkin ihan kauhean villillä päällä.. Se repii ihan kaiken alas mihin vaan ylttyy, ja vois jessus kun tuntuu että se venyy ihan uskomattomiin mittoihin välillä. Se sai jollain ilveellä revittyä mun puhelimenkin alas ja paiskattua sen lattialle, nyt toi liukukansi sitten lonksuu ja varmaan irtoaa pian kokonaan... Näitä päiviä tulee aina sillon tällön kun tuolle ei riitä nuo omat lelut, vaan pitää juosta ympäri kämppää repimässä kenkiä ja narskuttamassa kynnystä, sitten pitää kiusata Nelliä ja syödä vähän sohvaa. Nyt nostin pikkuneidin tonne sänkyyn pallon kanssa, reuhatkoon siellä hetken ja nukahtakoon sitten, niin mäkin saan olla rauhassa. Eikä ole edes huono omatunto :P

Nellille ei kuulu mitään ihmeitä, kovasti tykkää mennä ulkona nyt kun on taas kuivaa ja tänäänkin nautti olostaan ihan silminnähden kun käytiin reilun tunnin kävelyllä. Onneks noi koirat inhoaa itekkin vesisadetta, mä en meinaan jaksais millään mennä niiden kanssa sillon kun on kylmää ja märkään. Tottakai siihen omaan fiilikseen vaikuttaa sekin kun nuo on aivan maassa. Kiva raahata semmosta ~13 kiloa surkeana laahustavaa koiraa perässään... Noh, ehkä toi keli nyt tosta taas rauhottuis hetkeks.

Odotan ensilunta oikeastaan jo aika innolla, ihan vaan siks että kiinnostaa nähä mitä toi Mytty Magdalena siitä tykkää. Toivottavasti sitä tulis edellisvuosien tapaan sitten kerralla kunnolla, tosin sitten tuo pieni ei kyllä pääse eteenpäin :D Tää pimeys on vaan jotenkin niin järkyttävän perseestä, aurinko on tunnin päästä jo laskenut ja sitten ei taas näe yhtään mitään. Nelli tarttis heijastinliivin, pitäis muistaa ostaa. Mytyllähän se jo on.. Kiva kun ostin sille sillon viime kesänä sen talvihaalarin, ni tottakai nappasin sitten mustan kun kelasin että punanenhan meillä on jo. Ei tullut sitten mieleen, että onpa hauska vetää tommoselle nassikalle musta haalari päälle ja viedä se tonne säkkipimeeseen, ei näy vahingossakaan yhtään! No, onneks sen heijastinliivin saa taiteiltua sen haalarin päälle kyllä.

Möh. Oliskohan siinä riittävästi sitten.

Lyhyt synttäriraportti.

Nelli täytti 7.10. kuusi vuotta!

Kai se on hyväksyttävä, että tuo pieni murunen on ihan aikuinen koira jo. Asiaankuuluvasti päivänsankarille tarjoiltiin tietenkin herkullinen synttärikakku, jonka raaka-aineina olivat tänä vuonna yksi tölkki Cesarin Lihaa & Sydäntä, maksamakkaraa, raejuustoa sekä nakkia. Kakku upposi hyvin. Mytty sai myös maistaa kakkua, mutta raejuusto vaikutti maistuvan paremmalta, kuin Cesarin "vettä lihassa".

Lahjaksi Nelli sai kanariisi-tikkuja sekä punaisen kong-pallon, johon tutustutaan tarkemmin huomenna. Tänään neidit on olleet puhki koirapuistoilusta ja matkustamisesta, oltiin nimittäin Hyvinkäällä pari päivää. Harmitti ainoastaan onnitteluiden vähäisyys. Onneksi saatiin terkkuja kuitenkin Mänttän mummulasta ja isiltä kiertuebussista :) Eihän tuo haukku mistään tommosista mitään tajua, mutta kyllä tätä äiskää vähän kirpas kun ei kukaan muu tuon rakkaan päivää muistanut...

Hyvinkäälle nuo kakrut matkustavat jälleen perjantaina. Oon miettinyt, että mitä tuo Mytty tykkää tämmösestä reissulassen elämästä... Pelottaa, että aiheutan pienelle stressiä. Onneksi mitään merkkejä ei ole havaittavissa, pikkarainen matkustaa kuin vanha tekijä.

Jaaha, nyt taitaa olla iltapissin aika ja sitten koko konkkaronkka nukkumaan. Kaisa-täti tulee huomenna kylään ja sitten on taas ilo ylimmillään... Saas nähdä onko Myttanen kasvanut Kaisan silmissä, viimeksi heidän tavatessa tytöllä tais olla ikää huimat 7 viikkoa ja pari päivää :D

Pikainen hehkutus!

Selailin tossa cavalierpalstaa, ja nyt näyttää siltä että saatais miitti aikaseks lokakuussa! Jos kaikki osallistujat pääsevät, niin paikalle olisivat tulossa ainakin Nelli, Mytty, Plättä, Meea, Niisku, Brii, Helmi, Lempi, Kaapo ja Kosti -cavalierit! Vitsi oon innoissani, mahtavan paljon heiluvia häntiä siis tiedossa ;)

Ei mulla muuta tähän hätään. Nyt voisin tarjoilla Mytylle ruuan, ja sen jälkeen lähteä tonne ulos vähän seikkaileen.

Kynsienleikkuupaskaa.

Voi itku että voi olla vaikeeta leikata tolta pennulta kynsiä... :( Ollaan nyt leikattu kerran viikossa, ja muutaman kerran kahdesti, ja joka kerta menee vaan hankalammaks. Vittu mitä paskaa, että usein leikkaamalla tuo muka oppis oleen lunkisti. Nytkin huus ja kilju niin, että meinas korvat haljeta.. eikä mulla siis ollut kuin sakset kädessä.

Enkä oo muuten leikannut verisuoneen.

Koirapuistoa ja syksy.

Ollaan tässä nyt parina päivänä koirapuistoiltu, ja tavattu rotukavereista ihanat blenheim Brii ja ruby Inna. Muitakin rotuja siinä pyöri, ja hauska oli tavata niitäkin. Puistoon tuli myös 10-kuukautinen staffi, ja silloin oli pakko nostaa Mytty syliin. Sen mörssärin ei olis tarvinnut kuin kerran hipaista Myttyä, ja siinä olis ollut henki pois. Hieman isompana voivat sitten leikkiä kyllä :)

Mytty oli kyllä hirveän rohkea puistossa. Ihan ihmetyttää miten tollanen 12-viikkonen uskaltaa hyökätä kahdella jalalla ns. kynnet tanassa suoraan isomman kaverin naamaan. Mutta toisaalta, kyllä se nyt on ollut täällä yli kuukauden jo tiedossa, että melkoinen hirviö toi kakara onkin! Täytyis nyt vaan ahkerasti vierailla tuolla, toivottavasti saatais paljon muitakin cavoja mukaan. Haluan, että Mytystä tulee kuitenkin mahdollisimman rohkea, ehkä se helpottais ton Nellinkin elämää. Olis tollanen pikkusiskoveljentytär joka suojelis ;)

Sain muuten tänään Mytyn pissaamaan ekaa kertaa ulos varmaan viikkoon! Ollaan päivittäin ulkoiltu monta, monta tuntia putkeen ja mitään ei lirise. Kotona tuo sitten oikeen tärisee eteisessä kun irrotan kaulapantaa ja rynnii sitten suoraan paperille silleen AAAAH - ja pissa vaan sihisee.
Nyt päätin herätessäni lukita Myttasen julmasti häkkiin, sitten painuin itse vessaan, puin, valjastin Nellin ja päästin Mytyn vapaaksi. Painuttiin suoraan ulos ja jee, pissa tuli oikeaan paikkaan! Reissuhan huipentui sitten siihen, että aamukakkakin tuli pihalle :) Oli hieman hieno fiilis, ja tyttö sai mielettömät kehut. Saa nähdä tuleeko loppupäivänä enää mitään, kun tuo ryökäle tuppaa pidättämään ulkona voimiensa edestä, vaikka veis heti ruuan/unen/leikin jälkeen.

Ulkona tavattiin musta ja pystykorvainen 13-vuotias seniorihauva, joka oli aivan ihanasti harmaantunut kuonosta ja tassuista. Nelli haukkui sille muutaman kerran, mutta hiljeni keksin avulla ja lopulta nuuskutteli vanhusta oikein kauniisti. Mytty suhtautui uuteen tyyppiin semmosella lapsen innolla, tosin välillä oli pakko istahtaa ja vähän ujostella. Nelliin olin kyllä tosi tyytyväinen, jokainen tommonen positiivinen kokemus mustien koirien kanssa on aina vaan plussaa.
Loppureissu meni vähän plörinäksi, kun meidän päälle iski joku vuosituhannen syysmyrsky. Ensin alkoi sataa ja tuulla aivan mielettömästi. Tuuli oli jotenkin erityisen pelottava, kun se tuli monesta eri suunnasta yhtä aikaa. Puiston toiselta laidalta nousivat lehdet ilmaan kuin suuri hyökyaalto, sitä katsellessa nousi vähän niskavillat pystyyn. Siinä aaltoa ihmetellessäni huomasin, kuinka mun oikealla puolella lehdet pyörivät kuin pyörremyrskyn kourissa, ja puista alkoi pudota irtonaisia pieniä oksia. Samassa alkoi myös järjetön raekuuro, ja koirat oli ihan sekaisin. Mytty itki ja kirkui maassa ja Nelli reppana yritti vääntää kakkaa samalla kun teki kaikkensa pysyäkseen pystyssä. Mentiin kotiin aika äkäseen, pakko myöntää. Oltiin kaikki kolme litimärkiä kun päästiin sisälle, mutta tätä kai se syksy tulee sit oleen joka päivä...

Nyt nuo tytöt nukkuu, ja mä pällistelen BB:tä. Jei.

Unissakävelystä

Jep, osa varmaan jo arvas mihin otsikko viittaa.. Meidän vanhempi neiti Nelli on aloittanut taas ton ihme sekoilunsa kesken unien. Kuvio on aina sama, Nelli nukkuu syvää unta, nousee ihan yhtäkkiä, kävelee hyvin määrätietoisesti joko sängyn alle tai johonkin nurkkaan ja aloittaa vimmatun kuopsutuksen. Minä sitten kutsun Nelliä. Kuopsutus lakkaa ja on aivan hiljaista. Kun kutsun Nelliä uudestaan, alkaa aivan jumalaton hännänhakkaaminen ja lopulta se ryömii kolostaan silmät sikkurassa ja aivan unenpöpperössä. Sitten se menee takaisin nukkumaan.

Kertokaa mulle mitä ihmettä toi käyttäytyminen on? :D Se tapahtuu yleensä semmosissa jaksoissa, tyyliin kahden viikon ajan kolmen kuukauden välein tms.