skip to main |
skip to sidebar
Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissä pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden, lähdithän kivutta tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden? Suurella rakkaudella Jenni, tyttäresi Nelli ja pojantyttäresi Mytty
Hah, näinhän tässä sitten kävi. En oo jaksanu kirjotella yli kuukauteen mitään :D
Mitäs meillä tapahtuis täällä... Mytty kasvaa minkä kerkee. Veikkaan, että pikkuapina painaa jonkun nelisen kiloa nytten. Se on tommonen pitkä ja hoikka ihme tyyppi. Laskin tossa viime yönä, että oliskohan tuo nyt 19 viikkoa vanha.. Vajaan viikon päästä se on asustellut täällä jo kolmisen kuukautta. Toisaalta ihan hirveän lyhyt aika, kun musta tuntuu että tiedän ton kolttoset ja päähänpistot jo viikkoa etukäteen ;)
Tänään on meikäläisen pinnaa koeteltu ihan kunnolla, kun Mytty on ollut jotenkin ihan kauhean villillä päällä.. Se repii ihan kaiken alas mihin vaan ylttyy, ja vois jessus kun tuntuu että se venyy ihan uskomattomiin mittoihin välillä. Se sai jollain ilveellä revittyä mun puhelimenkin alas ja paiskattua sen lattialle, nyt toi liukukansi sitten lonksuu ja varmaan irtoaa pian kokonaan... Näitä päiviä tulee aina sillon tällön kun tuolle ei riitä nuo omat lelut, vaan pitää juosta ympäri kämppää repimässä kenkiä ja narskuttamassa kynnystä, sitten pitää kiusata Nelliä ja syödä vähän sohvaa. Nyt nostin pikkuneidin tonne sänkyyn pallon kanssa, reuhatkoon siellä hetken ja nukahtakoon sitten, niin mäkin saan olla rauhassa. Eikä ole edes huono omatunto :P
Nellille ei kuulu mitään ihmeitä, kovasti tykkää mennä ulkona nyt kun on taas kuivaa ja tänäänkin nautti olostaan ihan silminnähden kun käytiin reilun tunnin kävelyllä. Onneks noi koirat inhoaa itekkin vesisadetta, mä en meinaan jaksais millään mennä niiden kanssa sillon kun on kylmää ja märkään. Tottakai siihen omaan fiilikseen vaikuttaa sekin kun nuo on aivan maassa. Kiva raahata semmosta ~13 kiloa surkeana laahustavaa koiraa perässään... Noh, ehkä toi keli nyt tosta taas rauhottuis hetkeks.
Odotan ensilunta oikeastaan jo aika innolla, ihan vaan siks että kiinnostaa nähä mitä toi Mytty Magdalena siitä tykkää. Toivottavasti sitä tulis edellisvuosien tapaan sitten kerralla kunnolla, tosin sitten tuo pieni ei kyllä pääse eteenpäin :D Tää pimeys on vaan jotenkin niin järkyttävän perseestä, aurinko on tunnin päästä jo laskenut ja sitten ei taas näe yhtään mitään. Nelli tarttis heijastinliivin, pitäis muistaa ostaa. Mytyllähän se jo on.. Kiva kun ostin sille sillon viime kesänä sen talvihaalarin, ni tottakai nappasin sitten mustan kun kelasin että punanenhan meillä on jo. Ei tullut sitten mieleen, että onpa hauska vetää tommoselle nassikalle musta haalari päälle ja viedä se tonne säkkipimeeseen, ei näy vahingossakaan yhtään! No, onneks sen heijastinliivin saa taiteiltua sen haalarin päälle kyllä.
Möh. Oliskohan siinä riittävästi sitten.
